Kuten asiaan kuuluuu, Whittallin teos kunnioittaa soolopianoteosten perinnettä. Vaikutteet rönsyilevät Chopinistä impressionistien kautta Reichin minimalismiin. Whittallin oma ääni kuitenkin erottuu selvästi. Hän rakastaa modernismin parhaita paloja muttei pelkää romanttista paatosta; hän leikittelee pop-estetiikalla mutta janoaa syvällisyyttä. Whittall painottaa sointivärejä ja atmosfäärejä, ja siksi pianopreludi on hänelle erittäin sopiva ilmaisumuoto. Tuoreen kuuloinen sointimagia pianolla ei ole helppoa, mutta Whittall osaa asiansa. Whittallin preludeille on vaikea kuvitella osuvampaa tulkkia kuin Risto-Matti Marin, jolla on napakka kosketus, romanttinen väriaisti ja laaja kokemus pianomusiikin kulta-ajasta.
Kare Eskola, Yle, 3.11.2011