joulu 18, 2019
It’s always exciting to encounter a recording with a selection of works by different composers, hand-picked by pianist Risto-Matti Marin. As a piano music lover I surely admire him as a piano virtuoso, but also as a researcher and a fearless cultural explorer, willing to look deep in the future as well as the past. […] Hidden Treasures is seemingly packed with romantic late-night thoughts and fairytale charm, mellow, haunted and serene melancholy. Marin’s playing is confident, insightful and intense.
Kaisa Rönkkö (Executive Director), ”Favourite Finnish Albums of 2019”, Music Finland, 18.12.2019
joulu 10, 2019
Harvinaisuuksien esittelyyn tulee helposti museaalinen leima, mutta ei Risto-Matti Marinin kohdalla. Romanttiseen pianomusiikkiin persoonallisen polkunsa tampannut Marin paljastaa löytönsä ravistelevalla innostuneisuudella. Huolellinen tutkijanasenne ja välittömyys eivät sulje toisiaan pois, eikä taituruuden tarvitse olla itsekorostavaa ollakseen loistokasta.
Auli Särkiö-Pitkänen, Rondo Classic 12/2019
joulu 8, 2019
Risto-Matti Marin’s recital of unknown Finnish Romantic piano music is a triumph. The works he has chosen all arouse surprised respect – who knew? – and he plays them with unhesitating conviction. Risto-Matti Marin’s performances – of music that is often fearsomely difficult – have a real swagger and confidence, and he has been given superb recorded sound.
Martin Anderson, FMQ, 8.12.2019
marras 19, 2019
Ilmari Hannikaisen sonaatti on valtava saavutus oloissamme. […] Käsissämme ja kuultavillamme on nyt harvinainen aarre: kenties merkittävin suomalaisen säveltämä romanttistyylinen suuren mittaluokan pianosonaatti. […] Risto-Matti Marinin soitto on poikkeuksellisen vivahteikasta, soinnikasta ja virtuoosista. Hän asettuu saavutuksellaan pianotaiteemme eturiviin.
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 19.11.2019
loka 1, 2019
Risto-Matti Marin hämmästyttää soittonsa suvereeniudella. Levyllä esille nostetut suomalaiset romanttistyyliset pianoteokset vajaan sadan vuoden ajalta tarjoavat herkullisia näytön paikkoja. Ilmari Hannikaisen ja Einari Marvian pianosonaatit sekä Martin Wegeliuksen kolme fantasiakappaletta soivat täyteläisen uhkeina, hennon lyyrisinä ja haaveellisen salaperäisinä.
Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat, 1.10.2019
